Luova lainaaminen vai oikeuksien loukkaus? Pastissi- ja parodiapoikkeukset ja tavaramerkkiloukkauksen rajapinta

Luova sisältö on nykyliiketoiminnan ydintä. Yritykset, yrittäjät ja julkisuuden henkilöt hyödyntävät brändejä, visuaalista viestintää ja kulttuurisia viittauksia markkinoinnissaan aiempaa rohkeammin. Samalla rajanveto sallitun luovan lainaamisen ja oikeuksien loukkaamisen välillä herättää jatkuvasti kysymyksiä.

Keväällä 2026 EU-tuomioistuin antoi pitkään odotetun ratkaisunsa pastissipoikkeuksesta. Ratkaisu selvensi, milloin olemassa olevan teoksen luova hyödyntäminen (esim. sampling) voi olla sallittua ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa. Samaan aikaan oikeuskäytäntö muistuttaa, että tekijänoikeudellinen vapaus ei välttämättä tarkoita vapautta tavaramerkkiloukkauksesta.

Liiketoiminnassa ei siten riitä, että suunnitelmia arvioidaan vain tekijänoikeudellisesta näkökulmasta, vaan niitä tulee tarkastella kokonaisvaltaisesti immateriaalioikeuksien osalta, ml. tavaramerkkinäkökulmista.

Samplen verran suojaa?

Asiassa C-590/23 (Pelham) arvioitiin, oliko äänitetuottajilla oikeutta kieltää elektronisen musiikin tuottajia samplaamasta noin kahden sekunnin mittaista rytmisekvenssiä vuoden 1977 kappaleesta Metall auf Metall vuonna 1997 julkaistussa kappaleessa Nur mir, vai salliko pastissipoikkeus kyseisen käytön. EU-tuomioistuin katsoi, että: 

• Pastissi ei ole yleisnormi eikä kata kaikkea taiteellista vuorovaikutusta aiempien teosten kanssa.
• Pastissi kattaa teokset, jotka herättävät mielikuvan yhdestä tai useammasta olemassa olevasta teoksesta, mutta eroavat niistä havaittavasti, ja jotka hyödyntävät tekijänoikeudella suojattuja tunnusomaisia elementtejä osallistuakseen tunnistettavaan taiteelliseen tai luovaan dialogiin.
• Taiteellinen dialogi voi ilmetä tyylillisenä imitaationa, kunnianosoituksena taikka humoristisena tai kriittisenä vuorovaikutuksena.
• Poikkeus ei kata piilotettua imitaatiota tai plagiointia.
• Oikeudellisessa arvioinnissa ei edellytetä subjektiivisen tarkoituksen näyttämistä, vaan riittää, että alkuperäisen teoksen tuntevat henkilöt voivat tunnistaa pastissiluonteen.

Ratkaisu on merkittävä erityisesti musiikki-, mainos- ja sisältöteollisuudelle: se vahvistaa, että sampling ja muu luova lainaaminen voi olla sallittua pastissipoikkeuksen nojalla, kunhan kyseessä on tunnistettava taiteellinen dialogi eikä piilotettua kopiointia. Ratkaisu on johdonmukainen jatkumo parodiapoikkeusta koskevalle ratkaisulle C 201/13 (Deckmyn), jossa parodian keskeisinä edellytyksinä oli (i) viittaus olemassa olevaan teokseen, mutta (ii) poikkeaminen siitä havaittavissa olevalla tavalla ja (iii) huumorin tai pilailun ilmentyminen.

Parodia ei vapauta tavaramerkkiloukkauksesta

Tekijänoikeuden parodia- ja pastissipoikkeuksille ei ole vastaavaa poikkeusta EU:n kautta tulleessa tavaramerkkilainsäädännössä. Esimerkiksi Suomen tavaramerkkilainsääntö ei tunne parodia- tai pastissipoikkeuksia, joiden perusteella sekaannusvaaraa aiheuttavan tai muuten tavaramerkkioikeuksia loukkaavan merkin käyttö voitaisiin katsoa sallituksi.

Markkinaoikeuden ratkaisu MAO:374/16 koski suomalaisen Justimus-musiikkiryhmän markkinoimaa ilmanraikastinta, joka muistutti läheisesti tunnettua kuusenmuotoista WUNDER-BAUM-ilmanraikastinta, sekä WUNDERBOY-kuusiasuun pukeutuneen hahmon esiintymistä Wunderboy-musiikkivideolla. Ilmanraikastimissa käytettiin samanlaista puunmuotoista siluettia, vastaavaa fonttia, punaista taustaa ja valkoista tekstiä. Markkinaoikeus katsoi ryhmän loukanneen tavaramerkkioikeuksia sekä ilmanraikastimella että musiikkivideolla esiintyneellä WUNDERBOY-kuusiasuisella hahmolla.

Vaikka toiminnan taustalla saattoi olla luova tai parodinen tarkoitus, fyysisesti samankaltaisten tuotteiden myynti sekoitettavissa olevin tunnuksin täytti tavaramerkkiloukkauksen tunnusmerkistön. Ratkaisu havainnollistaa, että tekijänoikeudessa tunnustettu parodinen ilmaisu ei itsessään poista mahdollista tavaramerkkiloukkausta.

Taiteellista ilmaisua vai luksusbrändin tavaramerkkiloukkaus? 

Kesällä 2026 annettu Pariisin tuomioistuimen ratkaisu RG 23/15690 (3.6.2026) koski Le Bidon français -nimisen taidegallerian toimintaa, jossa Hermèsin rekisteröityjä tavaramerkkejä käytettiin ilman lupaa erilaisissa tuotteissa. Taidegalleria myi tuotteita, kuten teollisuuskanistereita, sammuttimia, tuoleja, rullalautoja ja figuureja, joihin oli kiinnitetty Hermèsin tavaramerkkejä, kuten sanamerkki ”HERMES” ja H-kirjaimesta muodostuva kuviomerkki. Tuotteiden hinnat vaihtelivat 60–449 euron välillä, ja niitä myytiin verkkosivujen ja Instagramin kautta. Vastaaja vetosi taiteellisen ilmaisun vapauteen ja väitti tuotteiden olevan taidetta, joka ”kääntää nurin” tunnettuja brändejä. Tuomioistuin katsoi käytön tavaramerkkien loukkaukseksi. Taiteellisen ilmaisun puolustus hylättiin, koska merkkejä käytettiin tuotteiden kaupalliseen markkinointiin ja myyntiin, Instagram-markkinoinnissa käytettiin aihetunnisteita kuten ”#hermes” ja tuotenimet viittasivat suoraan brändiin. Käytön katsottiin luovan vaikutelman kaupallisesta yhteydestä Hermèsin ja taidegallerian välillä.

Taiteellisen ilmaisun puolustus ei näin ollen suojaa, kun tunnusmerkin käyttö on ensisijaisesti kaupallista. 

Riskit hallintaan jo suunnitteluvaiheessa

EU-tuomioistuimen pastissiratkaisu avaa uusia mahdollisuuksia taiteelliselle ilmaisulle, mutta Wunderbaum- ja Hermès-tapaukset muistuttavat, että tavaramerkkisuoja pitää pintansa riippumatta siitä, miten luovana käyttöä pidetään. Viesti on selkeä: luovuus on kilpailuetu, mutta sen turvallinen hyödyntäminen edellyttää oikeudellista ennakointia.

Tekijänoikeus ja tavaramerkkioikeus ovat kaksi erillistä järjestelmää, joissa sovellettavat säännöt ja puolustukset ovat toisistaan riippumattomia. Jokaisen yrityksen ja yrittäjän, joka ilman nimenomaista oikeudenhaltijan lupaa viittaa kolmansien osapuolten brändeihin tai teoksiin, on arvioitava molempia järjestelmiä erikseen.

Ennen uuden tuotteen, kampanjan tai luovan konseptin julkaisemista kannattaa näin ollen: 

• jo konseptivaiheessa selvittää sisältääkö tuote, kampanja tai sisältö viittauksia kolmansien osapuolten teoksiin (esim. musiikki, kuvat, muotoilu) tai brändeihin (esim. nimet, logot, tunnukset, tuotemuodot);
• arvioida, edellyttääkö viittaus tekijänoikeudella suojattuun teokseen oikeudenhaltijan lupaa, vai soveltuuko pastissi- tai parodiapoikkeus;
• arvioida erikseen tavaramerkkien vaikutus, ja tarkastella onko suunnitellussa sisällössä rekisteröityjä tai vakiintuneita tavaramerkkejä;
• arvioida käytön kaupallisuus (luoko sisältö vaikutelman kaupallisesta yhteydestä toisen brändin haltijaan ja käytetäänkö tavaramerkkejä tuotenimissä, aihetunnisteissa tai markkinointimateriaaleissa tavalla, joka viittaa yhteistyöhön), sillä taiteellisen ilmaisun puolustus kaatuu, jos käyttö on ensisijaisesti kaupallista;
• arvioida soveltuuko jokin tavaramerkkioikeudellinen poikkeus-/puolustusperuste; ja
• dokumentoida suunnittelutyön vaiheet ja tarkoitus.

Turvallinen laskeutuminen markkinoille

Tekijänoikeudellinen pastissi- tai parodiapoikkeus ei vapauta tavaramerkkiloukkauksesta, eivätkä tavaramerkkilainsäädännön poikkeukset vapauta tekijänoikeuden loukkauksesta. Siksi ennakkoarviointia kannattaa pyytää asiantuntijalta, joka voi auttaa tunnistamaan sellaisia riskejä, joita sisäisessä prosessissa ei itse välttämättä näe. Ennakkoarviointi on huomattavasti edullisempaa ja vähemmän aikaa vievää kuin oikeudenkäynti, tuotteiden vetäminen markkinoilta tai globaalin kampanjan muuttaminen.

Ennakoiva IPR-selvitys ennen lanseerauksia on tehokasta riskienhallintaa: se auttaa välttämään myöhemmät riidat, säästää aikaa ja kustannuksia sekä suojaa yrityksen mainetta. Parhaimmillaan IPR-arviointi ei ole este luovuudelle, vaan työkalu, joka auttaa toteuttamaan luovat ideat turvallisesti.

Toimistomme IPR-tiimi avustaa yrityksiä tekijänoikeuden ja tavaramerkkioikeuden rajapintaan liittyvissä kysymyksissä, olipa kyseessä ennakkoarviointi, suojaaminen, oikeuksien puolustaminen tai loukkausväitteiden torjunta. Mikäli tämän artikkelin teemat herättivät kysymyksiä oman liiketoimintanne osalta, otamme mielellämme ne pohdittavaksi kanssanne.